Suomen vanhojen metsien suojelu vaatii kunnianhimoa

Luonnon ja ihmisten intressit ovat yhtenevät, jos esimerkiksi puhutaan taloudellisesta kehityksestä. Meidän tulee ottaa luonnon kantokyky huomioon jokaisessa päätöksessämme niin kotitalouksissa kuin kansainvälisiä sopimuksia tehtäessä. Ihminen on osa luontoa, eikä toisinpäin, minkä vuoksi luonnostamme on pidettävä erityisen hyvää huolta.

Suomi tunnetaan ympäri maailman metsäisenä maana, koska maamme pinta-alasta 78 prosenttia on metsäluontoa, josta suurin osa hoidettua talousmetsää. Kuitenkin viimeisimpien tutkimusten perusteella vanhojen metsien pinta-ala on vähentynyt hälyttävästi erityisesti eteläisessä Suomessa. Vanhalla metsällä tarkoitetaan puustoa, joka on vähintään 160 vuotta vanha, eikä sitä ole käsitelty 60 vuoteen. Vanhan metsän vähentyminen on tarkoittanut monimuotoisen metsäluonnon katoamista: erityisesti riekot, metsot ja muut metsäkanalinnut ovat uhanalaistuneet ja vaarassa kadota kokonaan suomalaisesta luonnosta. Metsäisenä maana valtaosa Suomen luonnon monimuotoisuudesta on metsissä, ennen kaikkea vanhoissa metsissä.

Etelä-Suomen metsien suojelu on erityisen tärkeää, koska ainoastaan 4,8 prosenttia sen metsä- ja kitumaiden pinta-alasta on suojeltua. Huolimatta Euroopan komission luonnon monimuotoisuuden strategiasta ja sen ympäristöministeriön koordinoimasta toimeenpanosta Suomessa, eteläsuomalaisen boreaalisen luonnonmetsän ja aapasoiden suojelu on todettu riittämättömäksi. Valtion toimien lisäksi myös kansalaisia tulisi kannustaa metsien suojeluun.

Suurin vastuu luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta on luonnollisesti Suomen valtiolla. Sen lisäksi yksittäinen kansalainen voi osallistua vanhojen metsien talkoisiin esimerkiksi ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi Maailman luonnonsuojelusäätiölle. Myös suomalainen Luonnonperintösäätiö ostaa lahjoitusvaroin ja testamenttilahjoituksin luonnonalueita ja rauhoittaa ne pysyvästi. Pienillä teoilla on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. Metsät ovat hiilinielujen lisäksi myös rauhoittumisen ja terveyden edistämisen paikkoja, joiden suojelemisesta vastuu on meillä kaikilla.

 

 

Kommentointi on suljettu.