Globaaleihin riskeihin erikoistunut Verisk Maplecroft julkaisi 10.8. modernin orjuuden riskiraportin, jonka mukaan ihmisten riski päätyä orjuuteen rinnastettavaan tilanteeseen on kasvanut kahdessakymmenessä jäsenmaassamme. Huomio kiinnittyy erityisesti turvapaikanhakijoiden kauttakulkumaihin Italiaan, Kreikkaan, sekä Bulgariaan ja Romaniaan, mutta myöskään Itämeren alueen jäsenmaat eivät suoriutuneet vertailussa hyvin.

Modernia orjuutta ovat esimerkiksi nuorten naisten seksikauppa eurooppalaisissa bordelleissa, orjuuteen rinnastettava ilmaistyö kotitalouksissa, mutta myös esimerkiksi Espanjan tomaattipelloilla tehtävä puoli-ilmainen maataloustyö, mikä vaikuttaa suoraan Suomessa myytävien maataloustuotteiden hintaan. Modernin orjuuden riskiraportissa nostettiin esille Eurooppaan tulleiden turvapaikanhakijoiden velat ihmissalakuljettajille, joita suoritetaan tekemällä ilmaista työtä kauttakulkumaissa.

Huolimatta Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2011 vahvistamasta direktiivistä ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, yhteistä poliittista tahtotilaa ei löydy moderniin ihmiskauppaan puuttumiseksi. Tänä päivänä ihmiskaupan uhri ei useinkaan saa pysyvää oleskelulupaa Euroopan alueella, vaan hänet palautetaan kotimaahansa. Erilaisen kunniakäsityksen vuoksi uhrin alttius ihmiskauppaan kasvaa ja nämä Euroopasta palautetut uhrit päätyvät usein kurjempiin oloihin.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset ja lapset. Yhdeksi ihmiskaupan merkiksi ovat nousseet lumeavioliitot, joissa uhriin voi kohdistua seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Viranomaisten on silti hankala tunnistaa tilanne ihmiskaupaksi – etenkin, jos naisten suurimpana motiivina epäinhimillisessä tilanteessa on oleskeluluvan saaminen. Pakolaiskriisin aikana kadonneet lapset ovat yksi viime vuosien suurimmista tragedioista, josta tulisi keskustella entistä enemmän. Eurooppalaiseen oikeuskäsitykseen ei voi kuulua tilanne, jossa tulevaisuus hukataan byrokratian rattaisiin.

Eurooppalaisiin arvoihin kuuluu heikommasta välittäminen ja vastuunkantaminen globaaleissa kriiseissä. Kollektiivisen vastuukäsityksen mukaisesti meidän tulisikin kehittää yleiseurooppalaista toimenpanoa vahvistavia mekanismeja, joilla suojata hädänalaisessa tilassa olevia ihmiskaupan uhreja. Euroopan sisäistä viranomaisyhteistyötä tulee lisätä niin, että heikoimmassa ja hädänalaisessa tilanteessa olevalle ihmiskaupan uhrille taataan turvapaikka unionimme alueella.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan