Vähemmän on enemmän – keväällä hiljennetään ja hiljennytään ekopaastoon

Vierailin 1980-luvulla kaksi viikkoa Polisarion pakolaiskeskuksessa Länsi-Saharassa. Tutustuminen keskuksen ihmisiin ja elämäntapaan oli todella pysäyttävä kokemus. Niukkuus toi syvää mielenrauhaa ja useita avoimia kysymyksiä. Monet normaalit asiat alkoivat tuntua absurdeilta: mitä ihmettä tein siellä käsilaukulla? Entäpä käsilaukussani olleilla neljällä kynällä, kirjoitanhan vain yhdellä kynällä kerrallaan?

Kierrätin, annoin ylimääräiset kynäni pois heille, joilla ei ollut yhtään kynää. Arki vie nopeasti takaisin entisiin tapoihin ilman aktiivista ajattelemista ja ekopaaston kaltaisia muistutuksia monen tavaran tarpeettomuudesta. Käsilaukussani ja kotonani on taas paljon kyniä, kokonainen arsenaali kyniä, vaikka tarvitsen vain sitä yhtä. Ilman ekopaastoa meille kertyy turhaa tavaraa. Tavaraa, joka ei lisää hyvinvointiamme, mutta joka on ympäristön kannalta todella vahingollista.

Yksi globaalin etiikan periaatteista on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja se on tärkeä eettinen periaate ekopaaston taustalla. Millaisen maapallon jätämme seuraaville sukupolville? Ekopaastolla haluamme hillitä ilmastonmuutosta. Pysähdymme pohdiskelemaan valintojemme merkitystä, sillä niillä on merkitystä paitsi arkeemme, myös maapallomme tulevaisuudelle. Pitäisinkö pari kasvisruokapäivää, tai peräti neljä, viikossa? Tarkenisinko laskea kotini lämpötilaa parilla-kolmella asteella? Haluanko viettää aikaani  ostamalla, kuluttaa kallisarvoisia tuntejani ostoksilla hankkimassa hyödykkeitä, jotka eivät tee onnellisemmaksi? Valinnoillamme on suuri merkitys ympäristölle ja ilmastonmuutoksen etenemiselle.

Kulutamme 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa 4,5 maapallon verran luonnonresursseja. Ekopaasto herättelee meitä pohtimaan, mitä todella tarvitsemme ja karsimaan turhasta. On järjenvastaista, että teemme enemmän ja enemmän töitä ansaitaksemme lisää rahaa, jotta voisimme käyttää sitä enemmän rentoutumiseen. Aika on ainoa oikeasti rajallinen hyödyke. Kannattaa pohtia, haluammeko tosiaan  käyttää kallisarvoista aikaamme aina vain uusien mekkojen ja paitojen himoitsemiseen ja hiplaamiseen? Riittäisikö meille vähemmän? Voisiko ilon elämään saada vaikkapa kilauttamalla kaverille tai pistäytymällä pihalla?

Ruoankin osalta vähemmän on enemmän. Herkku ei tunnu eikä maistu herkulta, jos syömme sitä aina ja rajoituksetta. Mämmi, pitsa, mandariinit tai mansikat eivät maistu erityisherkuilta, vaan ne arkipäiväistyvät perusravinnoksi nopeasti, silloin kun niitä on joka päivä tai viikko saatavilla. Tarvitsemme  niukkuutta, jotta jokin erityinen tekisi meidät iloisiksi. Suhteellisesti monille meistä ruoka on niin edullista, että voimme pääsääntöisesti syödä sitä, minkä mausta pidämme. Ennen ei ollut mahdollista syödä hyvää rajattomasti ja jatkuvasti, vaan se kuului erityisiin tilanteisiin, mutta nykyään meidän on itse osattava säännöstellä herkkukulutustamme. Paasto on tästä oiva esimerkki.

Lähellä tuotettu ruoka on ekologista ja eettistä, turvallista ja terveellistä. Kaukana tuotetun riisin sijaan siirtykäämme ohran käyttöön puuroissa ja piirakoissa. Suurin osa meistä suomalaisista haluaa vähentää ruokavalionsa ympäristövaikutuksia WWF:n vastikään teettämän tutkimuksen mukaan. Kuljetukset ja pakkaukset eivät kuitenkaan ole merkittävimpiä tekijöitä ruoan ympäristövaikutuksissa, vaan suurimmat vaikutukset syntyvät kasvien ja eläinten kasvatuksesta, ja siksi tärkeimmät ekoteot omalla lautasellamme ovat lihan kulutuksen vähentäminen sekä ruokahävikin välttäminen.

Laskeudutaan maaliskuussa alkaneeseen ekopastoon pohtimaan kulutustamme ja mahdollisten turhien hyödykkeiden merkitystä ympäristöllemme ja ilmastolle. Pysähdytään huomaamaan, kuinka monessa asiassa vähemmän on enemmän. Tavoitellaan määrän sijaan laatua ja tehdään iso palvelus ympäristölle ja ilmastolle.

Kommentointi on suljettu.