Junckerin puhditon puhe vei ilmat EU:n tulevaisuuspaperista

Ei hyödytöntä puolesta vai vastaan -kiistelyä vaan aitoa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. Tätä pyrkii tarjoamaan tänään julkaistu komission valkoinen paperi EU:n tulevaisuudesta, jonka esittämä analyysi ja politiikkavaihtoehdot ovat kohdillaan. Siksi onkin harmillista, että itse täysistuntokeskustelu alkoi Junckerin valitettavan innottomalla ja harhailevalla puheella, josta puuttui johtajuus ja innostus. Tähän historialliseen aikaan EU tarvitsee johtajia, joilla on kyky ja tahdonvoima osoittaa yhteinen tie parempaan Eurooppaan.

Analyysi EU:n syntyhistoriasta, unionin nykytilasta ja tulevista haasteista ovat komission paperin parasta antia. Näiden jatkona paperi hahmottelee viisi erilaista kehityskulkua unionille tarkoituksenaan avata aito keskustelu siitä, millaisen Euroopan me tulevaisuudessa haluamme. Kehityspolut vaihtelevat nykytilanteen säilyttämisestä yhteistyön keskittämiseen vain tiettyihin, hyvin rajattuihin alueisiin ja eritahtisesta Euroopasta nykyistä huomattavasti tiiviimpään ja laajempaan yhteistyöhön.

Keskustelu Euroopan tulevaisuudesta sijoittuu haastavaan ajankohtaan: EU on vasta ponnistamassa jaloilleen talous- ja finanssikriisin raunioista. Unioni koetaan kaukaiseksi, epädemokraattiseksi ja sanelevaksi. Nationalismi ja protektionismi ovat nousussa – eivät vain Euroopassa, vaan myös maailmanlaajuisesti. Viime vuosien pakolaiskriisi, ilmastonmuutos ja terrorismi ovat kaikki uhkia, joihin unionilta odotetaan vastauksia.

Samalla EU:n painopiste ja merkitys maailman mittakaavassa on heikkenemässä, alueen merkitys pienenee jatkuvasti niin väkiluvulla kuin taloudellisilla mittareilla mitattuna.

Nämä haasteet ja kansainväliset kehityskulut huomioon ottaen on selvää, että ainoa tie eteenpäin on tiiviimpi yhteistyö, jos nykyinen eurooppalainen hyvinvointi ja tulevaisuuden talouskasvu halutaan turvata.

Tästä syystä toivon, että keskustelu EU:n tulevaisuudesta keskittyisi pohtimaan sitä, mitä ovat ne alueet, joilla unioni voi tehdä enemmän. Yhdistäisin itse toivomaani tulevaisuuden kehityspolkuun elementtejä monista komission esittelemistä vaihtoehdoista: meidän tulee pohtia niitä painopisteitä, missä yhteistyötä voi ja tulee syventää, mutta samalla tulee pitää huoli kokonaisuudesta.

Yhdessä toimiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien jäsenmaiden tulisi edetä saman tahtisesti. Monet erilaiset intressit, sisäpolitiikan vaikeudet sekä poliittiset suhdanteet estävät valtioita tekemästä tarvittavia päätöksiä yksimielisyydellä. Vaihtoehdoiksi jäävät joko tarvittavien ratkaisujen tekemättä jättäminen ja toiminnan halvaantuminen, tai sitten se, että ne, jotka kykenevät päättämään ja sopimaan, etenevät yhdessä. Tällöin muut seuraavat perässä silloin kun se niille sopii.

On Suomen kaltaisen pienen ja avoimen talouden etu, että ympärillämme toimivat vahvat ja avoimet instituutiot jotka takaavat sen, että pelisäännöt ovat kaikille samat. Perinteisesti kokoomus ja Euroopan kansanpuolue EPP ovat olleet vahvoja, näkemyksellisiä EU-osaajia ja linjanvetäjiä. Nyt tätä suunnannäyttäjyyttä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Tämä vaatii meiltä niin kokoomuksessa kuin EPP:ssäkin nykyistä proaktiivisempaa EU-politiikkaa.

Itse näen, että tulevaisuuden EU rakentuu seuraaville elementeille: vahva talous- ja rahaliitto, toimivat sisämarkkinat, kiertotalousajattelu, ihmisiä suojaava sosiaalinen ulottuvuus ja vahva ja toimiva ulkoinen turvallisuus.

Kiertotalouden merkittävästä taloudellisesta potentiaalista olen kirjoittanut aiemmissa kolumneissani pidemmin. Niukentuvien luonnonresurssien ja kasvavan väestön maailmassa kilpailu tuotantoraaka-aineista tulee väistämättä kasvamaan. Tavoitteena tulee olla lähes jätteetön yhteiskunta, missä vanhasta tuotteesta luodaan uusia.

Yhteisen raha- ja talouspolitiikan saralla tärkeää on siirtää painopistettä säännöistä instituutioihin. Tarvitsemme sekä euromaiden talouspolitiikkojen vahvempaa koordinointia, mutta myös tiiviimpää keskittymistä sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaan.

Huomattavaa onkin juuri tarve EU-laajuiselle, nykyistä huomattavasti vahvemmalle sosiaaliselle ulottuvuudelle: EU:n tulee kyetä takaamaan kansalaisilleen minimitason perusoikeudet ja -palvelut. Yhteiskunnan marginaaleihin ajautuminen, epätoivo ja tulevaisuuden näkymien puuttuminen luovat maaperää niin kotikutoiselle terrorismille kuin yhteiskunnan pohjaa rapauttavalle epätasa-arvolle.

Epävakaiden ympäröivien alueiden geopoliittinen haaste tuo erityisesti esille tarpeen vahvistetusta eurooppalaisesta kriisinhallinnasta. EU:lle tulisi luoda oma, kriisinhallintaan keskittynyt virasto. Konventionaalisen reagointi- ja toimintakyvyn tulee luonnollisesti niin ikään olla osa tiiviimpää puolustusyhteistyötä. Tällä hetkellä EU:lla on äärimmäisen pieni ja hidas reagointikapasiteetti – tämä on myös kansainvälisesti tiedossa. Paremmin toimivan järjestelmän rakentaminen vaatii yhteisiä keskusteluja ja rakenteiden tiivistämistä ja muutosta. EU:n tulisikin keskittää voimansa sisäisten puolustus- ja turvallisuusmekanismiensa parantamiseen pelkän NATO-keskustelun sijaan.

On edelleen meidän kaikkien eurooppalaisten etu rakentaa EU:sta taloudellisesti vahva ja poliittisesti vaikutusvaltainen ja tehokas toimija.

Komission paperin löydät täältä.

Kommentointi on suljettu.