Lasten sokerinsaanti huolestuttaa

Terveelliset ruokavalinnat eivät ole aina välttämättä itsestämme kiinni. Tai ainakin ne edellyttävät perinpohjaista selvittelyä kaupan hyllyjen välissä. Kuluttajien on voitava luottaa siihen, että terveellisyyttä huokuvat tuotteet todella ovat sitä, eivätkä esim. sisällä valtavaa määrää piilosokeria. Erityisesti lasten ruokien osalta tarvitsemme sääntelyä, joka ohjaa ruokavalioita terveellisempään suuntaan.

 

Viime viikolla YLE:n haastattelussa Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toi esiin lapsille suunnattujen aamiaismurojen huimat sokeripitoisuudet, jotka usein vaihtelevat 20-30 prosentin välillä. Kyse on nimenomaan erikseen lisätystä sokerista.

 

Lapsen makeansyönti voi johtaa petolliseen kierteeseen. Ihmisen makuaisti muotoutuu nuoruudessa. Kun lapsi tottuu makeaan, sokeripitoisesta ruoasta on vaikeampi luopua myöhemminkään. Tämä kasvattaa huomattavasti diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien riskiä vanhemmalla iällä. Ruokapolitiikkaan liittyykin myös suuri terveyserojen kasvun ja sen myötä syrjäytymisen vaara.

 

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt suositukset lasten päivittäiselle sokerinsaannille. Niiden mukaan korkeintaan kymmenesosa päivittäisestä energiamäärästä tulisi koostua vapaista sokereista.

 

Euroopan unionin tasolla ei ole määritelty enimmäisarvoja lastenruokien sokerisisällölle. Komissio teki vuosi sitten ehdotuksen, jossa vauvanruuissa sallittaisiin sokerimäärä, joka ylittää WHO:n suosituksen kolminkertaisesti. Torppasimme tämän ehdotuksen parlamentissa ja vaadimme tiukempia – vähintään WHO-suositukset täyttävää sääntelyä.

 

Avointen sisämarkkinoiden tilanteessa ei yhden maan yritykset vähentää sokeria tuotteissa tehoa, jos kaupan hyllyillä houkuttelee sokerisempia tuotteita. Tärkeää on myös ohjeistaa lapsille suunnatuissa ohjelmissa sallittavia mainoksia ja tuotesijoittelua. WHO:kin on ilmaissut huolensa mainonnan vaikutuksesta lasten käyttäytymiseen.

Kommentointi on suljettu.