Samaan aikaan kun Euroopan taloudet ponnistelevat budjettisäästöissä ja talouskurin kiristämisessä, katoaa verottajan ulottumattomiin huikea euromäärä. Arviolta peräti tuhat miljardia euroa vuodessa menetetään veropetoksiin, salaisille tileille, veroparatiiseihin ja monimutkaisiin verosuunnitelmiin. Jos kokonaissumma jaettaisiin tasan EU-kansalaisilla, siitä kertyisi 2000 euroa jokaista eurooppalaista kohden.
Kuluneella viikolla Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta hyväksyi kannanoton, jossa jäsenmailta ja komissiolta peräänkuulutetaan aiempaa päättäväisempää toimintaa veropakoilun vaikeuttamiseksi.
Parlamentti otti kantaa EU:n kaavailtuun toimintasuunnitelmaan veronkierron, veropetosten ja aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi. Keinovalikoima on yksinkertainen, mutta tehokas: automaattinen, monenkeskinen tietojenvaihto, maakohtaiset kirjanpitosäännökset, viranomaisyhteistyö ja yhteisesti sovittu määritelmä veroparatiiseista.
Automaattisen tietojenvaihdon avulla varmistetaan, että tieto verovelvollisuudesta kulkee rajojen yli. Uutena keinona kaavaillaan lisäksi henkilökohtaisten verotunnisteiden järjestelmää, jolla helpotettaisiin verovelvollisten yksilöintiä. Maakohtaisilla kirjanpitosäädöksillä taas pakotettaisiin yritysten verojärjestelyjä julkisuuteen. EU:n yhteisen veroparatiisimääritelmän pohjalta voisimme puuttua esimerkiksi niiden rahoituslaitosten toimilupiin, jotka toimivat veroparatiisien kanssa. Jäsenmaiden tulisi myös pidättäytyä kaikista valtiontuista ja oikeudesta osallistua julkisiin hankintoihin niiden yritysten osalta, jotka toimivat veroparatiiseista käsin.
Yksi keskeinen osa esitystä on niin kutsutun aggressiivisen verosuunnittelun vaikeuttaminen. Tiukkojen säästötoimenpiteiden aikana yritysten epäreilut verokäytännöt aiheuttavat perusteltua suuttumusta: esimerkiksi G20-ryhmän teettämän tutkimuksen mukaan kansainväliset suuryritykset tilittivät maailmanlaajuisista voitoistaan veroja keskimäärin viisi prosenttia.
Verovelvollisuutta voi kiertää esimerkiksi käyttämällä hyväksi valtioiden sopimia kaksoisverotuksen estäviä sopimuksia. Lääkkeeksi tähän esitetään, että EU-maat sisällyttäisivät jokaiseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tekemiinsä sopimuksiin lausekkeen, jolla puututaan kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen. Näin varmistetaan se, että yritys maksaa veronsa ainakin jonnekin. Toinen yritysten yleisesti käyttämä taktiikka on siirtohinnoittelun väärinkäyttö. Siirtohinnoittelu on yksinkertaistetusti kauppaa, jota käydään yrityksen sisällä sen eri tytäryhtiöiden välillä. Se on laillista ja tarpeellista mutta myös yksi aggressiivisen verosuunnittelun välineistä. Yksi europarlamentin keskeisistä vaatimuksista onkin siirtohinnoittelua koskevien direktiivien uudistaminen niin, että käytännön väärinkäyttö vaikeutuu.
Viimeaikaiset skandaalit ja talousvaikeudet ovat avanneet mahdollisuuden nykyistä päättäväisemmille toimille. Jopa perinteinen tiukan pankkisalaisuuden maa Luxemburg on ilmoittanut olevansa valmis tiiviimpään yhteistyöhön ja aktiivisempaan tietojenvaihtoon. Pallo on nyt jäsenmailla, joiden täytyy päättää yhteisistä verotoimista yksimielisesti. Tasa-arvoisessa ja reilussa yhteiskunnassa tulee kaikkien pelata yhteisillä pelisäännöillä.
Julkaistu Aamulehdessä 26.4.2013
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan